Job 13 Cross References - Finnish

¹ Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt. ² Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä. ³ Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa. ⁴ Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit. ⁵ Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat. ⁶ Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun. ⁷ Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta? ⁸ Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta? ⁹ Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen? ¹⁰ Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte. ¹¹ Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne? ¹² Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio. ¹³ Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä. ¹⁴ Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini? ¹⁵ Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä. ¹⁶ Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä. ¹⁷ Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä. ¹⁸ Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas. ¹⁹ Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua. ²⁰ Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs. ²¹ Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö. ²² Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua. ²³ Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni. ²⁴ Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena? ²⁵ Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta? ²⁶ Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä. ²⁷ Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani; ²⁸ Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.

¹² Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

⁹ Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta; ¹⁰ Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle; ¹¹ Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen. ¹² Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida. ¹³ Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan, ¹⁴ Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä. ¹⁵ Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä. ¹⁶ Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

²⁷ Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

⁸ Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä. ⁹ Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä. ¹⁰ Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

⁹ Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt? ¹⁰ Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki? ¹¹ Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa? ¹² Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys. ¹³ Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys. ¹⁴ Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata. ¹⁵ Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan. ¹⁶ Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää. ¹⁷ Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi. ¹⁸ Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa. ¹⁹ Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa. ²⁰ Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois. ²¹ Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa. ²² Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen. ²³ Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät. ²⁴ Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole. ²⁵ Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.

¹⁷ Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen: ¹⁸ Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

³ Se on turha ihminen, joka ajattelee peittää neuvonsa: sentähden tunnustan minä, että minä taitamattomasti puhunut olen sitä, joka on minun tietoni ylitse ja jota en minä ymmärrä. ⁴ Niin kuules nyt, anna mimun puhua: minä kysyn sinulta, opeta minua. ⁵ Minä olen kuullut sinua tarkoilla korvilla, ja minun silmäni ovat nyt nähneet sinun. ⁶ Sentähden pidän minä itseni viallisena, ja kadun tomussa ja tuhassa.

³ Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat, ⁴ Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

³ Mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me teille ilmoitamme, että teilläkin meidän kanssamme osallisuus olis ja meidän osallisuutemme on Isän ja hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen kanssa.

³ Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?

⁸ Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua? ⁹ Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

³⁵ Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

¹⁶ Sentähden on Job turhaan suunsa avannut ja taitamattomia puheita puhunut.

² Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.

⁴ (H 39:37) Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle. ⁵ (H 39:38) Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee.

⁷ Kuin Herra nämät sanat oli Jobille puhunut, sanoi Herra Eliphaalle Temanilaiselle: minun vihani on julmistunut sinun ja kahden sinun ystäväs päälle; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.

¹ Epäjumalain uhreista me tiedämme, että kaikilla meillä on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. ² Mutta jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä mitään tiedä, kuin hänen tulis tietää.

⁴ Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte. ⁵ Sillä minä arvaan, etten minä ole ollut halvempi niitä kaikkein korkeimpia apostoleita.

¹⁶ Taas sanon minä, ettei yhdenkään pidä minua tyhmäksi luuleman; vaan ellei niin ole, niin ottakaat minua vastaan niinkuin tyhmääkin, että minä myös vähä kerskaisin. ¹⁷ Sitä mitä minä nyt puhun, en minä puhu niinkuin Herrassa, vaan niinkuin tyhmyydessä, että me nyt kerskaamaan ruvenneet olemme. ¹⁸ Koska moni kerskaa lihan jälkeen, niin minäkin tahdon kerskata.

¹¹ Minä olen tällä kerskaamisella tyhmäksi tullut; te olette minua siihen vaatineet. Sillä minua piti teiltä kiitettämän, etten minä ensinkään vähempi ole kuin korkeimmatkaan apostolit, ehken minä mitään ole.

³ Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

¹⁴ Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan? ¹⁵ Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

³⁴ Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua; ³⁵ Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

⁵ Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

¹⁵ Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

²² Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

³ Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö! ⁴ Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla, ⁵ Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis. ⁶ Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa. ⁷ Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

³⁵ Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

¹⁸ Ja sitte tulkaat, ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra. Jos teidän syntinne veriruskiat olisivat, niin heidän pitää lumivalkiaksi tuleman; ja vaikka he olisivat niinkuin ruusunkarvaiset, pitää heidän kuitenkin niinkuin villa tuleman. ¹⁹ Jos te tahtoisitte ja (minua) kuulisitte, niin te maan hyvyyden nautita saisitte. ²⁰ Mutta jos te estelette teitänne ja olette kovakorvaiset, niin miekan pitää teitä syömän; sillä Herran suu puhuu sen.

²¹ Antakaat siis teidän asianne tulla edes, sanoo Herra; antakaat teidän väkevänne tulla edes, sanoo Jakobin kuningas.

¹ Herra, jos minä vielä kävisin sinun kanssas oikeudelle, niin sinä kuitenkin löydetään hurskaaksi; kuitenkin puhun minä sinun kanssas oikeudesta. Miksi käy jumalattomille niin hyvin, ja suurilla ylönannetuilla on kaikkinaista kyllä? ² Sinä istutat heitä juurtumaan, kasvamaan ja kantamaan hedelmän; sinä olet läsnä heidän suussansa, vaan kaukana heidän sydämestänsä.

² Kuulkaat, te vuoret, Herran riitaa, ja te väkevät maan perustukset; sillä Herralla on riita kansansa kanssa, ja Israelin kanssa tahtoo hän kamppailla.

¹⁶ (8) Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.

⁷ Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet? ⁸ Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät. ⁹ He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut. ¹⁰ Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut. ¹¹ Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

¹ Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät? ² Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus. ³ Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa. ⁴ Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole. ⁵ Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

²¹ Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

³ Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden? ⁴ Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

² Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

⁵ Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman. ⁶ Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman. ⁷ Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän. ⁸ Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa. ⁹ Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän. ¹⁰ Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa. ¹¹ Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän. ¹² Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä. ¹³ Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän. ¹⁴ Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö. ¹⁵ Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman. ¹⁶ Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän. ¹⁷ Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla. ¹⁸ Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois. ¹⁹ Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän. ²⁰ Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän. ²¹ Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.

²⁷ Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan. ²⁸ Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva? ²⁹ Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä? ³⁰ Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti. ³¹ Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on? ³² Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä. ³³ Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset. ³⁴ Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

⁶ Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta. ⁷ Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän. ⁸ Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua. ⁹ Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret. ¹⁰ Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt, ¹¹ Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun. ¹² Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat. ¹³ Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on? ¹⁴ Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä. ¹⁵ Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat? ¹⁶ Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa. ¹⁷ Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä. ¹⁸ Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta. ¹⁹ Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä. ²⁰ Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman. ²¹ Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää. ²² Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees. ²³ Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas. ²⁴ Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan. ²⁵ Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman. ²⁶ Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö. ²⁷ Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses. ²⁸ Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs. ²⁹ Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan. ³⁰ Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.

⁶⁹ Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.

¹⁴ Ja lohduttavat kansaani hänen viheliäisyydessänsä, sitä halpana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha; ja ei rauhaa olekaan.

²² Eikö Gileadissa ole voidetta, eli eikö siellä ole parantajaa? miksi ei minun kansani tytär ole terveeksi tehty?

³² Katso, minä tahdon tehdä niitä vastaan, jotka pettäväisiä unia ennustavat, sanoo Herra, ja saarnaavat niitä, vietellen minun kansani valheillansa ja turhilla jutuillansa, vaikka en minä ole heitä lähettänyt, enkä heitä käskenyt, ei myös he tälle kansalle ole ensinkään hyödylliset, sanoo Herra.

¹³ Ei toimita kenkään sinun asias sortajaa vastaan; ei kenkään taida sinua parantaa.

¹¹ Mene ylös Gileadiin ja tuo voidetta, sinä neitsy, Egyptin tytär; mutta se on turha, ettäs paljon parannusta etsit, et sinä kuitenkaan tule terveeksi.

⁴ Heikkoja ette tue, sairaita ette paranna, haavoitettuja ette sido, eksyneitä ette palauta, kadonneita ette etsi; mutta kovin ja ankarasti hallitsette heitä.

¹³ Mutta kuin Ephraim tunsi sairautensa ja Juuda haavansa, niin Ephraim meni Assyriaan, ja lähetti kuninkaan Jarebin tykö; vaan ei hän voinut teitä auttaa, eikä parantaa teidän haavojanne.

¹⁷ Ja kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat: en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.

²⁶ Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;

³ Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

¹³ Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

³ Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

² Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.

² Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

² Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne. ³ Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

¹ Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

²⁸ Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.

³ Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.

¹³ Sentähden täytyy ymmärtäväisen sillä ajalla vaijeta; sillä se on paha aika.

¹⁹ Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;

⁷ Kuin tämä sanottiin Jotamille, meni hän pois ja seisoi Gerisimin vuoren kukkulalla, korotti äänensä ja huusi ja sanoi heille: kuulkaat minua, te Sikemin päämiehet, että Jumala myös kuulis teitä:

¹ Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani! ² Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani. ³ Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

² Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

⁶ Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on. ⁷ Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

⁷ Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

² Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman? ³ Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi? ⁴ Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

⁵ Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

⁴ Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.

²¹ En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu. ²² Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

⁴ Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

² He panevat teitä pannaan. Ja aika tulee, että jokainen, joka teidät tappaa, se luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen.

⁵ Jos siis meidän vääryytemme Jumalan oikeutta ylistää, mitäs me sanomme? Onko Jumala väärä, että hän siitä vihastuu? (minä puhun ihmisten tavalla.) ⁶ Pois se! kuinka Jumala sitte taitais maailmaa tuomita? ⁷ Sillä jos Jumalan totuus minun valheeni kautta kunniallisemmaksi tulis, hänen ylistykseksensä, minkätahden pitäis vielä sitte minä niinkuin syntinen tuomittaman? ⁸ Ja ei, (niinkuin meitä pilkataan ja niinkuin muutamat puhuvat meidän sanovan,) että meidän pitäis tekemän pahaa, että siitä hyvää tulis? Joiden kadotus on oikia.

² Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme.

² Ei sinun pidä joukkoa seuraaman pahuuteen, eikä myös vastaaman oikeuden edessä niin että sinä poikkeat joukon jälkeen pois oikeutta vääntämään. ³ Ei sinun pidä kaunisteleman köyhää, hänen asiassansa.

¹⁵ Ei teidän pidä vääryyttä tekemän tuomiossa, ei armaitseman köyhää, eikä kunnioitseman voimallista, mutta tuomitseman lähimmäises oikein.

²¹ En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

¹⁹ Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

²³ Nämä ovat myös viisasten: ei ole hyvä katsoa muotoa tuomiossa.

⁹ Sentähden olen minä myös tehnyt, että te olette hyljätyt ja ylönkatsotut kaiken kansan edessä, ettette pidä minun teitäni, mutta katsotte ihmisten muotoa laissa.

¹⁶ Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.

² En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

³⁶ Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

²¹ Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

²³ Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

²² Pankaat siis pilkkanne pois, ettei siteenne kovemmaksi tulisi; sillä minä olen kuullut hävityksen ja teloituksen, joka Herralta, Herralta Zebaotilta on tapahtuva kaikessa maailmassa.

¹⁰ Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen.

⁷ Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. ⁸ Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää.

⁷ Kuin Herra nämät sanat oli Jobille puhunut, sanoi Herra Eliphaalle Temanilaiselle: minun vihani on julmistunut sinun ja kahden sinun ystäväs päälle; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job. ⁸ Niin ottakaat nyt seitsemän mullia ja seitsemän oinasta, ja menkäät palveliani Jobin tykö, ja uhratkaat polttouhria teidän edestänne, ja palveliani Job rukoilkaan teidän edestänne; sillä hänen puoleensa minä katson, niin etten minä tee teille tyhmyytenne jälkeen; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.

²¹ Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen. ²² Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

² Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja jumalattoman muotoa katsotte? Sela!

⁹ Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat.

¹⁶ Tulkoon hämmästys heidän päällensä, ja pelko sinun väkevän käsivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti että sinun kansas, Herra, lävitse käy, jonka sinä saanut olet.

²¹ Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

²³ Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

¹²⁰ Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.

¹³ Vaan pyhittäkäät Herra Zebaot; ja hän olkoon teidän pelkonne, hän olkoon teidän vapistuksenne;

²² Ettekö te tahdo peljätä minua, sanoo Herra? ja ettekö te pelkää minun kasvoini edessä? joka panen hiedan meren rajaksi ja ijankaikkiseksi määräksi, jota ei hänen pidä käymän ylitse; ja vaikka se pauhais, niin ei se kuitenkaan voi sen ylitse; ja jos hänen aaltonsa paisuvat, niin ei heidän pidä menemän sen ylitse.

¹⁰ Mutta Herra on totinen Jumala, elävä Jumala ja ijankaikkinen kuningas; hänen vihansa edessä vapisee maa, ja pakanat ei taida kärsiä hänen uhkaustansa.

²⁸ Ja älkäät peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja ei voi sielua tappaa; mutta peljätkäät enemmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa.

³ Ja he veisasivat Moseksen, Jumalan palvelian virttä, sanoen: suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekos, Herra Jumala kaikkivaltias! oikiat ja totiset ovat sinun ties, sinä pyhäin Kuningas! ⁴ Kuka ei pelkää sinua, Herra, ja sinun nimeäs ylistä? Sillä sinä yksinäs pyhä olet; sillä kaikki pakanat tulevat, ja sinun kasvois edessä kumartavat ja rukoilevat: että sinun tuomios julistetut ovat.

⁷ Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi.

²⁷ Abraham vastasi ja sanoi: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkä minä tomu ja tuhka olen.

¹⁴ Ja Herra sanoi Mosekselle: kirjoita tämä muistoksi kirjaan, ja muistuta Josuan korvissa; sillä minä pyyhin kokonansa pois Amalekin muiston taivaan alta.

¹⁹ Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

¹⁷ Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.

¹⁶ Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.

¹² Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

¹⁵ Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

⁷ Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.

¹⁴ Ei kuolleet eläviksi tule ja nukkuneet ei nouse; sillä sinä olet heitä etsinyt ja hävittänyt, ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.

¹ Sillä me tiedämme, että jos tämän majan meidän maallinen huone puretaan, meillä olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen, ei käsillä tehdyn, joka on ijankaikkinen taivaissa;

⁹ Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua; ¹⁰ Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

¹¹ Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

¹⁵ Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi. ¹⁶ Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

¹ Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

⁵ Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

³ Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

³ Koska minä näin, ettette tahtoneet vapahtaa minua, panin minä sieluni minun käteeni ja menin Ammonin lapsia vastaan, ja Herra antoi heidän minun käteeni: miksi te tulitte minun tyköni tänäpänä sotimaan minua vastaan?

⁵ Ja hän on pannut henkensä käteensä ja löi Philistealaisen; ja Herra teki suuren autuuden koko Israelille, sen sinä näit ja ihastuit: miksis siis tahdot syntiä tehdä viatointa verta vastaan, surmatakses Davidia ilman syytä?

²¹ Ja vaimo meni Saulin tykö ja näki hänen suuresti peljästyneeksi, ja sanoi hänelle: katso, sinun piikas on kuullut sinun sanas, ja minä olen pannut sieluni käteeni, niin että minä kuuliainen olin sinun sanalles, jonkas puhuit minulle;

⁴ Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?

¹⁰⁹ Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.

⁵ Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.

²⁰ (H9:19) Jos he ryöstävät oikialla puolella, niin he nälkää näkevät; jos he syövät vasemmalla puolella, niin ei he tule ravituksi: jokainen syö käsivartensa lihaa.

²⁶ Ja minä annan sinun hävittäjäs syödä omaa lihaansa, ja heidän pitää juopuman omasta verestänsä, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pitää tietämän, että minä olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin väkevä.

⁶ Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

⁷ Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

¹⁸ Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

¹⁷ Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

²¹ Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

²⁵ Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova. ²⁶ Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan. ²⁷ Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani. ²⁸ Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

¹⁰ Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

⁵ Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.

³¹ Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi? ³² Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni. ³³ Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni? ³⁴ Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos? ³⁵ Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani; ³⁶ Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun. ³⁷ Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

² (H 39:35) Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman?

⁸ (H 40:3) Pitäiskö sinun minun tuomioni tyhjäksi tekemän, ja minua vääräksi soimaaman, ettäs itse olisit hurskas?

⁴ Ja vaikka minä vaeltaisin pimiässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahuutta, ettäs olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat.

³² Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

³⁸ Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset, ³⁹ Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

²⁰ Että jos meidän sydämemme tuomitsee meitä, niin on Jumala suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

² Herra on minun väkevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. Hän on minun Jumalani, ja minä rakennan hänelle majan, hän on minun Isäni Jumala, ja minä ylistän häntä.

¹³ Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.

⁸ Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois? ⁹ Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee? ¹⁰ Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?

¹³ Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

¹ Davidin Psalmi. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketä minä pelkään? Herra on henkeni väkevyys, ketä minä vapisen?

⁶ Hän ainoastaan on kallioni ja autuuteni, hän varjelukseni, en minä kaadu. ⁷ Jumalassa on minun autuuteni, minun kunniani, minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumalassa.

¹⁴ Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni.

²¹ Minä kiitän sinua, ettäs minun rukoukseni kuulit, ja autit minua.

¹ Silloin pitää sinun sanoman: minä kiitän sinua, Herra, ettäs vihainen olet ollut minun päälleni; mutta sinun vihas on palannut, ja sinä lohdutat minua. ² Katso, Jumala on minun autuuteni, minä olen turvassa ja en mitään pelkää; sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja hän on minun autuuteni.

¹⁴ Syntiset Zionissa ovat peljästyneet, hämmästys on tullut ulkokullattuin päälle (ja sanovat): kuka on meidän seassamme, joka taitaa asua kuluttavaisen tulen tykönä? kuka on meidän seassamme, joka voi asua ijankaikkisten hiilten tykönä?

²³ Totisesti on sula petos kukkuloilla ja kaikilla vuorilla: totisesti on Israelin autuus (ainoassa) Herrassa meidän Jumalassamme.

⁴⁷ Sillä niin on Herra meitä käskenyt: minä panin sinun pakanain valkeudeksi, ettäs olisit autuus, maan ääriin asti.

⁶ Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

² Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

¹ Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!

² Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä. ³ Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

²⁰ Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

⁴ Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

⁷ (H 40:2) Vyötä kupees niinkuin mies: Minä kysyn sinulta, ja vastaa sinä minua. ⁸ (H 40:3) Pitäiskö sinun minun tuomioni tyhjäksi tekemän, ja minua vääräksi soimaaman, ettäs itse olisit hurskas?

²⁶ Muistuta minulle, koetelkaamme oikeudella: sano sinä, millä tavalla sinä tahdot vanhurskaaksi tulla?

³³ Kuka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi. ³⁴ Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä, joka myös rukoilee meidän edestämme.

¹² Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.

⁸ Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?

⁵ Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

⁵ Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni. ⁶ Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty. ⁷ Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

³² Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

⁷ Ja Herra, Herra minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään. ⁸ Se on läsnä, joka minun vanhurskauttaa; kuka tahtoo riidellä minun kanssani? Seisokaamme ynnä; kellä on oikeus minua vastaan, se tulkoon tänne minun tyköni.

⁹ Niin minä sanoin: en minä tahdo enään ajatella hänen päällensä, enkä tahdo enään saarnata hänen nimeensä; mutta minun sydämessäni oli niinkuin polttavainen tuli, suljettu minun luissani, niin että minä suutuin kärsimästä, enkä enää voinut.

³³ Kuka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.

⁸ Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa. ⁹ Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet? ¹⁰ Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymyin.

¹² Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

¹⁵ Ja kuninkaat maan päällä, ja ylimäiset, ja rikkaat, ja päämiehet, ja väkevät, ja kaikki orjat, ja kaikki vapaat kätkivät itsensä luoliin ja vuorten rotkoihin, ¹⁶ Ja sanoivat vuorille ja kukkuloille: langetkaat meidän päällemme ja peittäkäät meitä sen kasvoin edestä, joka istuimella istuu, ja Karitsan vihasta.

³⁴ Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

²⁰ Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,

¹¹ Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

¹⁵ Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat? ¹⁶ Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa. ¹⁷ Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.

⁷ Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

¹⁰ Käännä sinun rangaistukses pois minusta; sillä minä olen nääntynyt sinun kätes pieksämisestä.

¹⁶ Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

³² Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

¹⁵ Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

³ Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.

⁵ Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.

⁸ Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä: ⁹ Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

²⁰ Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle, ²¹ Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

²⁰ Ja sanoi: minä peitän kasvoni heidän edestänsä, ja katson mitä heidän viimeiseltä tapahtuu; sillä se on nurja suku ja senkaltaiset lapset, joissa ei ole uskoa.

¹⁶ Samuel sanoi: mitäs kysyt minulta, että Herra on sinusta erinnyt ja on sinun vihamiehekses tullut?

² Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

⁹ Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

¹¹ Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

² Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki, ³ Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

²¹ Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

¹⁰ Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

¹ Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.

²⁴ Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

⁶ Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii: ⁷ Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane? ⁸ Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun? ⁹ Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

¹⁴ Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

¹⁷ Sillä minä toivon Herraan, joka kasvonsa Jakobin huoneelta kätkenyt on; mutta minä odotan häntä.

⁵ Herra on niinkuin vihollinen, hän on Israelin raadellut, kaikki hänen huoneensa raadellut, ja hänen linnansa turmellut; hän on Juudan tyttärelle paljon valitusta ja murhetta tehnyt.

¹⁵ Ja älkäät häntä pitäkö niinkuin vihollisena, vaan neuvokaat niinkuin veljeä.

³⁶ Ja niille, jotka jäävät teistä, teen minä vapisevan sydämen heidän vihollistensa maalla, niin että kapisevan lehden ääni karkottaa heitä, ja pitää pakeneman sitä niinkuin miekkaa, ja pitää kaatuman siinä, kussa ei kenkään heitä aja takaa.

¹⁴ (H24:15) Kenenkä jälkeen Israelin kuningas on lähtenyt? ketäs ajat takaa? Kuollutta koiraa ja kirppua.

³ Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

¹⁸ Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

¹³ Tosin niinkuin iso vesi pauhaa, niin on kansa karkaava, mutta hän on kurittava heitä, ja heidän pitää kauvas pakeneman, ja vainoa kärsimän, niinkuin tomulle tapahtuu vuorella tuulelta, ja niinkuin ympyriäiselle tapahtuu tuulispäältä.

²⁰ Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman ja suitsuvaista kynttilän sydäntä ei hänen pidä sammuttaman, siihenasti kuin hän saattaa tuomion voitoksi,

²⁰ Mutta hän sanoi heille: älkäät minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat minua Mara; sillä Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.

²⁰ Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

¹¹ Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

⁷ Älä muista nuoruuteni syntejä ja ylitsekäymistäni; mutta muista minua sinun laupiutes jälkeen, sinun hyvyytes tähden, Herra!

³ Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. ⁴ Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole. ⁵ Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat. ⁶ Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen. ⁷ Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela! ⁸ Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos. ⁹ Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees. ¹⁰ Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela! ¹¹ Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa? ¹² Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan? ¹³ Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees. ¹⁴ Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta? ¹⁵ Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen. ¹⁶ Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua. ¹⁷ Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät. ¹⁸ Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

¹¹ Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet, ¹² Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen! ¹³ Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

¹⁹ Koska minä palautettiin, niin minä kaduin; sillä sittekuin minä taitavaksi tulin, niin minä löin lanteitani. Minä olin häväisty ja häpeen myös, sillä minun täytyy kärsiä nuoruuteni pilkkaa.

⁵ Niin oli siellä mies, joka kahdeksanneljättäkymmentä ajastaikaa oli sairastanut.

¹⁴ Sitte löysi Jesus hänen templissä ja sanoi hänelle: katso, sinä olet parattu: älä silleen syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi.

¹⁰ Niin Asa vihastui näkiän päälle ja heitti hänen vankeuteen; sillä hän kovin suuttui hänen päällensä tästä asiasta. Ja Asa ahdisti muutamia kansasta siihen aikaan. ¹¹ Ja katso, Asan työt, sekä ensimäiset että viimeiset, katso, ne ovat kirjoitetut Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa. ¹² Ja Asa tuli kipiäksi jaloista yhdeksäntenäneljättäkymmentä valtakuntansa vuotena, ja hänen tautinsa kovin eteni, ja ei hän kuitenkaan etsinyt Herraa taudissansakaan, vaan lääkäreitä.

⁷ Silloin läksi saatana Herran tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.

⁶ Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

¹⁶ Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

¹¹ Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

²² Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.

²⁴ Joka, kuin hän senkaltaisen käskyn sai, heitti heidät sisimmäiseen torniin ja pani heidät jalkapuuhun.

¹² Ettei tämä nyt tulisi niinkuin kuollut, jonka puoli lihaa on kulunut lähteissänsä äitinsä kohdusta.

¹⁷ Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa. ¹⁸ Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä. ¹⁹ Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

²⁹ Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani. ³⁰ Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

¹¹ Koskas jonkun rankaiset synnin tähden, niin hänen kaunistuksensa kulutetaan niinkuin koilta; tosin aivan turhat ovat kaikki ihmiset, Sela!

¹² Minä olin Ephraimille niinkuin koi, ja Juudan huoneelle turmelus.