Job 21:4 Cross References - Finnish

⁴ Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

⁹ Näin puhui Moses Israelin lapsille; vaan ei he kuulleet Mosesta henkensä ahdistuksen ja raskaan orjuutensa tähden.

¹⁶ Älä pidä piikaas irstaisena vaimona, sillä minä olen suuresta murheestani ja vaivastani tähänasti puhunut.

²⁶ Ja kuin Israelin kuningas kävi muurin päällä, huusi yksi vaimo häntä ja sanoi: auta minua, herrani kuningas! ²⁷ Ja hän sanoi: jollei Herra auta sinua, kusta minä sinua autan, luvastako eli viinakuurnasta?

¹¹ Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

¹¹ Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa. ¹² Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket? ¹³ Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun; ¹⁴ Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä, ¹⁵ Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi. ¹⁶ Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat. ¹⁷ Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees? ¹⁸ Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina. ¹⁹ Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin? ²⁰ Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi? ²¹ Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

¹ Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa. ² Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. (H22:2) Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana. ² Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene. ³ Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

¹¹ Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

³ Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela! ⁴ Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua. ⁵ Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia: ⁶ Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii: ⁷ Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane? ⁸ Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun? ⁹ Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

¹ Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

² Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni, ³ Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni.

³⁸ Niin sanoi Jesus helle: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti; olkaat tässä ja valvokaat minun kanssani.