Proverbs 24:30 Cross References - Finnish

³⁰ Minä kävin laiskan pellon ohitse, ja tyhmän viinamäen sivuitse,

⁸ Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

²⁷ Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

¹⁷ Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

²⁵ Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

⁴² Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

⁶ Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi. ⁷ Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole, ⁸ Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana. ⁹ Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta? ¹⁰ Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit; ¹¹ Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies. ¹² Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä, ¹³ Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa. ¹⁴ Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan. ¹⁵ Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole. ¹⁶ Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa: ¹⁷ Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta; ¹⁸ Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan; ¹⁹ Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.

³² Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.

¹³ Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.

¹¹ Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

¹ Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa. ² Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa, ³ ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla. ⁴ Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. ⁵ Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa. ⁶ Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua. ⁷ Taas minä näin turhuuden auringon alla: ⁸ Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.

¹⁵ Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.

⁹ Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. ¹⁰ Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unhotuksiin kaupungissa. Sekin on turhuus. ¹¹ Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa,