Job 10:20 Cross References - FinnishPR

²⁰ Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

⁶ Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa. ⁷ Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

¹⁶ Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni. ¹⁷ Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, ¹⁸ tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? ¹⁹ Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? ²⁰ Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? ²¹ Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."

⁹ Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

²⁵ Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, ²⁶ ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

²¹ ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

¹ "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

⁵ (H39:6) Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

¹³ (H39:14) Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

¹⁵ Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. ¹⁶ Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.