Job 13 Cross References - FinnishPR

¹ "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut. ² Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi. ³ Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan. ⁴ Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni. ⁵ Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava! ⁶ Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan. ⁷ Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan; ⁸ tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa? ⁹ Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään? ¹⁰ Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia. ¹¹ Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa? ¹² Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne. ¹³ Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa. ¹⁴ Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni? ¹⁵ Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan. ¹⁶ Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen. ¹⁷ Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen. ¹⁸ Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa. ¹⁹ Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen. ²⁰ Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä: ²¹ ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö; ²² sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle. ²³ Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini. ²⁴ Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi? ²⁵ Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat, ²⁶ koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot, ²⁷ koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" - ²⁸ "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."

¹² Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

⁹ hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää, ¹⁰ joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille, ¹¹ että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen. ¹² Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla, ¹³ hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat: ¹⁴ päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä. ¹⁵ Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä. ¹⁶ Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

²⁷ Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

⁸ Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet. ⁹ Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä. ¹⁰ He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

⁹ Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt, ¹⁰ hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" - ¹¹ "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?" 12: ¹² "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." - ¹³ "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys. ¹⁴ Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata. ¹⁵ Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan. ¹⁶ Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin. ¹⁷ Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi. ¹⁸ Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä. ¹⁹ Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa. ²⁰ Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon. ²¹ Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot. ²² Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän. ²³ Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois. ²⁴ Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa. ²⁵ He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

¹⁷ Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt, ¹⁸ mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

³ 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. ⁴ Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. ⁵ Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. ⁶ Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."

³ Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, ⁴ sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

³ minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

³ Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?

⁸ Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi? ⁹ Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

³⁵ 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.

¹⁶ niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."

² Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

⁴ (H39:37) "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; ⁵ (H39:38) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."

⁷ Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.

¹ Mitä sitten epäjumalille uhrattuun lihaan tulee, niin tiedämme, että meillä kaikilla on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. ² Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee;

⁴ Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. ⁵ Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.

¹⁶ Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata. ¹⁷ Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön. ¹⁸ Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.

¹¹ Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.

³ Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

¹⁴ Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan? ¹⁵ Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

³⁴ ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua; ³⁵ silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

⁵ Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

¹⁵ Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

²² sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

³ Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen! ⁴ Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla. ⁵ Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi. ⁶ Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua. ⁷ Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

³⁵ Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

¹⁸ Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. ¹⁹ Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; ²⁰ mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.

²¹ Tuokaa esiin riita-asianne, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin kuningas.

¹ Sinä, Herra, olet vanhurskas; voisinko minä riidellä sinua vastaan? Kuitenkin minä kysyn sinulta, mikä oikeus on. Miksi jumalattomain tie menestyy? Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa? ² Sinä heidät istutat, he myös juurtuvat; he kasvavat, kantavat myös hedelmää. Heidän suussansa sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään.

² Kuulkaa Herran oikeudenkäyntiä, vuoret, te iäti kestävät, maan perustukset; sillä oikeudenkäynti on Herralla kansaansa vastaan, ja Israelin kanssa hän käy tuomiolle:

¹⁶ Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

⁷ Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? ⁸ Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. ⁹ Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. ¹⁰ Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; ¹¹ jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

¹ "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit? ² Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus. ³ Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta. ⁴ Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole. ⁵ Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

²¹ Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

³ Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden? ⁴ Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

² "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

⁵ Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista. ⁶ Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. ⁷ Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan. ⁸ Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. ⁹ Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; ¹⁰ hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka. ¹¹ Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. ¹² Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. ¹³ Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. ¹⁴ Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. ¹⁵ Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. ¹⁶ Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. ¹⁷ Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. ¹⁸ Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. ¹⁹ Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. ²⁰ Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. ²¹ Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

²⁷ Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut. ²⁸ Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?' ²⁹ niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet, ³⁰ että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan. ³¹ Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt? ³² Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan. ³³ Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä. ³⁴ Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."

⁶ Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. ⁷ Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän. ⁸ Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua. ⁹ Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin. ¹⁰ Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut- ¹¹ vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut. ¹² Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki. ¹³ Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa? ¹⁴ Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.' ¹⁵ Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, ¹⁶ ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois, ¹⁷ jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?' ¹⁸ Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo. ¹⁹ Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä: ²⁰ 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'. ²¹ Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen. ²² Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi. ²³ Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas, ²⁴ viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon. ²⁵ Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi, ²⁶ silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen. ²⁷ Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. ²⁸ Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. ²⁹ Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä. ³⁰ Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."

⁶⁹ Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.

¹⁴ He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole.

²² Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen?

³² Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.

¹³ Ei kukaan aja sinun asiaasi; sinun haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen.

¹¹ Mene Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti-turhaan sinä paljon lääkkeitä hankit: ei kasva haavasi umpeen.

⁴ ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.

¹³ Mutta kun Efraim näki sairautensa ja Juuda paiseensa, meni Efraim Assuriin, lähetti sanan sotaiselle kuninkaalle; mutta tämä ei voinut teitä parantaa, ei tehdä terveeksi teidän paisettanne.

¹⁷ Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

²⁶ ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.

³ Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

¹³ Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.

³ Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

² "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

² "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

² "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus! ³ Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

¹ Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

²⁸ Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.

³ (H5:2) Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.

¹³ Sentähden ymmärtäväinen vaikenee tänä aikana, sillä se on paha aika.

¹⁹ Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;

⁷ Kun se kerrottiin Jootamille, niin hän meni, asettui seisomaan Garissimin vuoren laelle ja korotti äänensä, huusi ja sanoi heille: "Kuulkaa minua, te Sikemin miehet, että Jumalakin kuulisi teitä.

¹ "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani. ² Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla. ³ Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

² "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.

⁶ Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; ⁷ sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

⁷ Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

² "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa? ³ Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä? ⁴ Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

⁵ Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

⁴ eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

²¹ En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. ²² Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

⁴ sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

² He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.

⁵ Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. ⁶ Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman? ⁷ Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan? ⁸ Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea.

² vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

² Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi. ³ Älä ole puolueellinen alhaisen hyväksi hänen asiassansa.

¹⁵ Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.

²¹ En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

¹⁹ joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?

²³ Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa.

⁹ Niinpä minäkin teen teidät halpana pidetyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä, koska te ette ole pitäneet minun teitäni, vaan olette olleet puolueelliset opetuksessa.

¹⁶ Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

² Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

³⁶ Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!

²¹ (H44:22) eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

²³ Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

²² Älkää siis pilkatko, etteivät teidän siteenne vielä kiristyisi; sillä Herralta Sebaotilta minä olen kuullut hävitys-ja tuomiopäätöksen, joka on kohtaava kaikkea maata.

¹⁰ Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

⁷ Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. ⁸ Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.

⁷ Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job. ⁸ Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."

²¹ Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen. ²² Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

² "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela.

⁹ mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.

¹⁶ Kauhu ja väristys valtasi heidät; sinun käsivartesi väkevyyden tähden he kävivät mykiksi niinkuin kivi. Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.

²¹ ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

²³ Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

¹²⁰ Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.

¹³ Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa.

²² Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni, joka olen pannut hiekan meren rajaksi, ikuiseksi määräksi, jonka ylitse se ei pääse; ja vaikka se kuohuu, ei se mitään voi, ja vaikka sen aallot pauhaavat, eivät ne sen ylitse pääse?

¹⁰ Mutta Herra on totinen Jumala; hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas. Hänen vihastansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa.

²⁸ Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

³ Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. ⁴ Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet."

⁷ Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

²⁷ Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.

¹⁴ Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta".

¹⁹ saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

¹⁷ Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

¹⁶ (H34:17) Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

¹² (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

¹⁵ Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

⁷ Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

¹⁴ Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

¹ Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

⁹ Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! ¹⁰ Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

¹¹ Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.

¹⁵ Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun. ¹⁶ Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

¹ "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

⁵ Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

³ Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

³ Ja kun minä näin, ettette tulleet auttamaan minua, panin minä henkeni kämmenelleni ja lähdin ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät minun käsiini. Miksi te olette nyt lähteneet minua vastaan, sotimaan minua vastaan?"

⁵ Hänhän pani henkensä kämmenelleen ja surmasi sen filistealaisen, ja niin Herra antoi suuren voiton koko Israelille; sinä olet itse nähnyt sen ja iloinnut. Miksi siis rikkoisit viatonta verta vastaan surmaamalla Daavidin syyttömästi?"

²¹ Mutta vaimo meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, sanoi hän hänelle: "Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit.

⁴ Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

¹⁰⁹ Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.

⁵ Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.

²⁰ (H9:19) Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä, syövät vasemmalta, mutta eivät saa kylläänsä; jokainen syö oman käsivartensa lihaa:

²⁶ Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

⁶ Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

⁷ vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

¹⁸ Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.

¹⁷ vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

²¹ että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

²⁵ Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. ²⁶ Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. ²⁷ Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. ²⁸ Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-

¹⁰ Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

⁵ Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

³¹ Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? ³² Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. ³³ Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, ³⁴ säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? ³⁵ Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! ³⁶ Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. ³⁷ Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

² (H39:35) "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

⁸ (H40:3) Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?

⁴ Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

³² Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

³⁸ Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ³⁹ ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

²⁰ että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

² Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.

¹³ Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

⁸ Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa? ⁹ Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa? ¹⁰ Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

¹³ Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

¹ Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!

⁶ (H62:7) Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. ⁷ (H62:8) Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

¹⁴ Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.

²¹ Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.

¹ Sinä päivänä sinä sanot: "Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sinä lohdutit minua. ² Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi."

¹⁴ Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

²³ Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.

⁴⁷ Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'."

⁶ Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

² "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

¹ "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.

² "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan! ³ Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

²⁰ Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

⁴ Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

⁷ (H40:2) "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. ⁸ (H40:3) Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?

²⁶ Muistuta sinä minua, käykäämme oikeutta keskenämme; puhu sinä ja näytä, että olet oikeassa.

³³ Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. ³⁴ Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

¹² Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

⁸ Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

⁵ Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

⁵ Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun. ⁶ Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin. ⁷ Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

³² Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

⁷ Herra, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten häpeään joudu. ⁸ Lähellä on hän, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni!

⁹ Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.

³³ Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

⁸ Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. ⁹ Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" ¹⁰ Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".

¹² niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

¹⁵ Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ¹⁶ ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!

³⁴ ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

²⁰ Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

¹¹ Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

¹⁵ Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, ¹⁶ ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois, ¹⁷ jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'

⁷ Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

¹⁰ (H39:11) Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

¹⁶ Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

³² Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

¹⁵ Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

³ Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

⁵ Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?

⁸ Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä, ⁹ niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

²⁰ (H44:21) Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen, ²¹ (H44:22) eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

²⁰ Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

¹⁶ Mutta Samuel vastasi: "Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi?

² minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

⁹ Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

¹¹ Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

² "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, ³ jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

²¹ Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

¹⁰ Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;

¹ Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

²⁴ (H44:25) Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

⁶ (H77:7) Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii: ⁷ (H77:8) Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota? ⁸ (H77:9) Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen? ⁹ (H77:10) Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

¹⁴ (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

¹⁷ Niin minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin heimolta, ja panen toivoni häneen.

⁵ Herra on ollut niinkuin vihamies, on hävittänyt Israelin: hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon valitusta ja vaikerrusta.

¹⁵ Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä.

³⁶ Ja niille teistä, jotka jäävät jäljelle, minä annan pelokkaan sydämen heidän vihollistensa maassa, niin että lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon, ja he pakenevat, niinkuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka ei kukaan heitä aja takaa.

¹⁴ (H24:15) Kenen jälkeen Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua!

³ Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

¹⁸ Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

¹³ Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.

²⁰ Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.

²⁰ Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta.

²⁰ Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

¹¹ Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.

⁷ Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.

³ (H88:4) Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. ⁴ (H88:5) Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa. ⁵ (H88:6) Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut. ⁶ (H88:7) Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin. ⁷ (H88:8) Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela. ⁸ (H88:9) Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos. ⁹ (H88:10) Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi. ¹⁰ (H88:11) Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. ¹¹ (H88:12) Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi? ¹² (H88:13) Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa? ¹³ (H88:14) Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. ¹⁴ (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? ¹⁵ (H88:16) Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton. ¹⁶ (H88:17) Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. ¹⁷ (H88:18) Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. ¹⁸ (H88:19) Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

¹¹ ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa ¹² ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta? ¹³ Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?

¹⁹ Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.'

⁵ Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.

¹⁴ Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".

¹⁰ Mutta Aasa vihastui näkijään ja panetti hänet vankilaan, sillä niin vihoissaan hän oli hänelle tästä. Myöskin muutamille muille kansasta Aasa siihen aikaan teki väkivaltaa. ¹¹ Aasan vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, katso, ne ovat kirjoitettuina Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa. ¹² Ja kolmantenakymmenentenä yhdeksäntenä hallitusvuotenaan Aasa sairastui jaloistaan, ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä.

⁷ Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.

⁶ koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

¹⁶ Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

¹¹ hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

²² kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,

²⁴ Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.

¹² Älä anna hänen jäädä kuolleen sikiön kaltaiseksi, jonka ruumis on puoleksi mädännyt, kun se äitinsä kohdusta tulee."

¹⁷ Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää. ¹⁸ Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie. ¹⁹ Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

²⁹ Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani. ³⁰ Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

¹¹ (H39:12) Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

¹² Minä olen Efraimille kuin koi ja Juudan heimolle kuin mätä.