Proverbs 10 Cross References - FinnishPR

¹ Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi. ² Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. ³ Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää. ⁴ Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa. ⁵ Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu. ⁶ Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu. ⁷ Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa. ⁸ Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu. ⁹ Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi. ¹⁰ Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu. ¹¹ Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa. ¹² Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki. ¹³ Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään! ¹⁴ Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio. ¹⁵ Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa. ¹⁶ Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi. ¹⁷ Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. ¹⁸ Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. ¹⁹ Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava. ²⁰ Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen. ²¹ Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä. ²² Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää. ²³ Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus. ²⁴ Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan. ²⁵ Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti. ²⁶ Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä. ²⁷ Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät. ²⁸ Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu. ²⁹ Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio. ³⁰ Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa. ³¹ Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään. ³² Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.

³² Ja Salomo sepitti kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen laulujansa oli tuhatviisi.

¹ Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,

²⁰ Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.

²¹ Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

²⁵ Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

¹³ Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.

¹⁵ Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee; ¹⁶ ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.

²⁴ neen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. ²⁵ Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.

¹ Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia.

³ Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.

¹⁵ Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.

¹⁹ Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.

⁹ Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.

⁶ (H49:7) He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. ⁷ (H49:8) Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. ⁸ (H49:9) Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, ⁹ (H49:10) että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. ¹⁰ (H49:11) Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

⁴ Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

²⁸ Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.

⁶ Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa.

² vääntääksensä vaivaisten asian ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden, että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa ja orvot heidän ryöstettäviksensä! ³ Mutta mitä te teette koston päivänä, rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa? Kenen turviin pakenette apua saamaan ja minne talletatte tavaranne?

¹⁹ Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä, eivät he sillä nälkäänsä tyydytä eivätkä vatsaansa täytä; sillä siitä tuli heille kompastus syntiin.

²⁷ (H4:24) Sentähden, kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni: kirvoita synnit itsestäsi almuilla ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla; ehkäpä silloin onnesi kestäisi."

¹⁸ Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.

¹⁵ Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi". ¹⁶ Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. ¹⁷ Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' ¹⁸ Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ¹⁹ ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. ²⁰ Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' ²¹ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

²² Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. ²³ Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

⁵ Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,

²¹ että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

⁹ ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

¹ Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. ² Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; ³ teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.

²⁰ Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

⁵ Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys. ⁶ Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti, ⁷ katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on? ⁸ Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.

²⁰ Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan. ²¹ Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä. ²² Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

²⁸ Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

¹⁴ Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

¹⁹ pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.

⁹ (H34:10) Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu. ¹⁰ (H34:11) Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

³ Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

¹⁹ Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

²⁵ Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

¹⁰ Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

³² Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

¹⁶ hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

⁶ Mutta ne kaikki virittävät hänestä pilkkalaulun, ivarunon, arvoituslaulun; he sanovat: "Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen-ja kuinkahan pitkäksi aikaa? -ja kasaa päällensä pantteja! ⁷ Eivätkö nouse äkisti sinun vaivaajasi, eivätkö heräjä sinun ravistajasi? Ja sinä joudut niiden ryöstettäväksi. ⁸ Sillä niinkuin sinä olet riistänyt monia kansakuntia, niin riistävät sinua kaikki jäljellejääneet kansat ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.

³⁰ Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? ³¹ Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' ³² Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. ³³ Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

²² Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. ²³ Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. ²⁴ Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!

³¹ Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.

⁵ Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"; ⁶ niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"

⁶ Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. ⁷ Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, ⁸ se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. ⁹ Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi? ¹⁰ Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, ¹¹ niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

²⁴ Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.

²⁴ Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.

⁴ Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.

¹⁵ Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.

²⁴ Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.

⁴ Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.

¹³ Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin.

⁵ Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.

³⁰ Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse. ³¹ Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut. ³² Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni: ³³ Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, ³⁴ niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

¹⁸ Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.

²⁷ Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut."

⁵⁸ Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.

¹¹ Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ¹² ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.

⁵ niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ⁶ ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, ⁷ jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. ⁸ Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. ⁹ Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. ¹⁰ Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;

⁶ Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.

⁸ se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.

⁴ Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.

² Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

²⁶ Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.

²⁵ Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;

⁶ Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. ⁷ Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.

² Ja kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut, jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä.

⁸ Kun kuningas tuli linnan puutarhasta takaisin linnaan, jossa juomingit olivat, oli Haaman juuri heittäytymässä lepovuoteelle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Niin kuningas sanoi: "Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle linnassa, minun läsnäollessani!" Tuskin oli tämä sana päässyt kuninkaan suusta, kun jo Haamanin kasvot peitettiin.

¹³ Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

⁴² Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

¹¹ Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

²⁶ Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.

²⁵ Mutta jotka oikein tuomitsevat, niiden käy hyvin, ja heille tulee onnen siunaus.

²⁰ Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.

¹⁹ Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

¹⁶ Antakoon Herra laupeutta Onesiforuksen huonekunnalle, sillä usein hän on minua virvoittanut, eikä ole kahleitani hävennyt; ¹⁷ vaan kun hän tuli Roomaan, etsi hän minua innokkaasti ja löysi minut. ¹⁸ Suokoon Herra, että hän löytää laupeuden Herran tykönä sinä päivänä. Ja kuinka suuria ne palvelukset olivat, joita hän teki Efesossa, sen sinä parhaiten tiedät.

³⁶ ja hänen pojallensa minä annan yhden sukukunnan, että minun palvelijallani Daavidilla aina olisi lamppu palamassa minun edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka minä olen itselleni valinnut, asettaakseni nimeni siihen.

³⁴ Sillä minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden."

¹⁶ Ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuningasten joukkoon, sillä hän oli tehnyt sitä, mikä hyvää on, Israelille ja Jumalalle ja hänen temppelilleen.

¹⁷ Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

²³ Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

⁵ (H9:6) Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi. ⁶ (H9:7) Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.

¹³ Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

¹⁵ Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

⁶ Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

¹⁰ Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unhotuksiin kaupungissa. Sekin on turhuus.

¹³ Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."

⁹ Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa."

⁴⁸ sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.

³⁴ Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.

⁵ Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

⁹ Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.

¹⁰ Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.

¹ Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.

¹³ Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.

³ Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.

⁸ Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

²³ Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

⁶ Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. ⁷ Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.

¹² Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.

²⁴ Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. ²⁵ Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.

¹³ Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

⁴ Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

²¹ Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.

¹¹ Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen. ¹² Minun jalkani seisoo tasaisella maalla; seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa.

¹¹ (H84:12) Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.

²³ Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi.

²⁰ Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

¹⁸ Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.

¹⁵ Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, ¹⁶ hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

²⁶ Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

¹ Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta. ² Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

⁵ Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.

¹³ ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. ¹⁴ Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"

²⁵ samoin myös hyvät teot ovat ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä.

¹² Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,

¹⁹ Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

¹³ silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,

⁸ Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.

²¹ Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.

¹⁰ Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta.

³⁰ Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja. ³¹ Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

⁶ Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

²⁰ Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen. ²¹ Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

³² Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.

¹⁴ Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

⁷ Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.

²² Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus. ²³ Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle. ²⁴ Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.

⁴ Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.

¹⁵ Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet.

¹² Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa. ¹³ Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä. ¹⁴ Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?

³⁴ Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. ³⁵ Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. ³⁶ Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. ³⁷ Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

²⁹ Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

⁵ Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! ⁶ Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. ⁷ Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; ⁸ mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

¹⁸ Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.

²⁷ Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli.

⁹ Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

²⁵ Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.

²² Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.

⁴ Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ⁵ ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ⁶ ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; ⁷ kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

¹ Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?

²⁰ niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

⁸ Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".

¹² Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan yli ja tuo tänne heinäsirkat; tulkoon niitä Egyptin maahan, ja syökööt ne kaikki maan kasvit, kaikki, mitä rakeilta on jäänyt".

⁹ Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.

³² Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.

²² kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,

¹⁰ Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu. ¹¹ Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

²¹ Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

³¹ Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.

²³ Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!

¹⁰ Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

²⁹ Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.

³ Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

²² Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.

⁴ Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla.

²² Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"

¹ Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.

⁷ Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.

¹⁵ Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.

⁸ Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.

²³ Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.

³⁵ Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.

⁴⁴ Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

⁵² Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa".

⁶ Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. ⁷ Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

²⁴ Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', ²⁵ jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

⁶ (H49:7) He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

⁷ (H52:9) "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä".

²⁰ Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.

¹¹ Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.

⁷ Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.

²² Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa, ²³ sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen.

¹² (H7:13) Sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.

²³ Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa;

¹ Voi niitä, jotka miettivät turmiota ja valmistelevat pahaa vuoteillansa! Aamun valjettua he sen tekevät, sillä heillä on siihen valta. ² He himoitsevat peltoja ja ryöstävät ne, taloja, ja ottavat ne; he sortavat miestä ja hänen taloansa, miestä ja hänen perintöosaansa.

²⁴ Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!

¹⁹ ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.

¹⁷ Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme,

¹⁸ Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan. ¹⁹ Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.

³⁰ Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.

¹⁰ Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä. ¹¹ Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot maksetaan hänelle.

¹⁷ Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. ¹⁸ Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

³³ Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. ³⁴ Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

¹⁹ Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

²³ Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

⁷ Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. ⁸ Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. ⁹ Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.

¹⁷ ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, ¹⁸ jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.

¹³ Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.

¹⁰ Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

¹⁶ Hänen näin hänelle puhuessaan Amasja sanoi hänelle: "Olemmeko me asettaneet sinut kuninkaan neuvonantajaksi? Herkeä jo, muutoin sinut surmataan." Profeetta herkesi ja sanoi: "Minä tiedän, että Jumala on päättänyt sinut tuhota, koska sinä teet näin etkä kuule minun neuvoani".

²⁵ vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, ²⁶ niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

³⁰ eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

¹ Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; ² sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.

¹⁸ Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.

⁴ Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.

¹³ Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.

¹² ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?

²³ Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,

¹⁰ Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.

¹⁷ Kallista korvasi ja kuuntele viisaitten sanoja ja tarkkaa minun taitoani. ¹⁸ Sillä suloista on, jos kätket ne sisimpääsi; olkoot ne kaikki huulillasi valmiina. ¹⁹ Että Herra olisi sinun turvanasi, siksi olen minä nyt neuvonut juuri sinua.

¹ Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.

⁶ (H5:5) Älä anna suusi saattaa ruumistasi syynalaiseksi, äläkä sano Jumalan sanansaattajan edessä: "Se oli erehdys"; miksi pitäisi Jumalan vihastua sinun puheestasi ja turmella sinun kättesi työt?

²⁴ Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. ²⁵ Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. ²⁶ Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. ²⁷ Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."

²⁸ Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat".

¹ Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.

²⁵ Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.

⁵ niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ⁶ ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, ⁷ jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. ⁸ Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. ⁹ Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. ¹⁰ Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; ¹¹ sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.

²¹ Sillä Saul ajatteli: "Minä annan hänet Daavidille, että hän tulisi hänelle ansaksi ja filistealaisten käsi sattuisi häneen". Niin Saul sanoi Daavidille: "Nyt voit toisen kerran tulla minun vävykseni". ²² Ja Saul käski palvelijoitansa: "Puhukaa salaa Daavidille näin: 'Katso, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua; sinun on nyt tultava kuninkaan vävyksi'".

²⁹ Niin Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies.

²⁷ Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, vei Jooab hänet syrjään porttiholvin keskelle, muka puhutellakseen häntä kahden kesken, ja pisti häntä siellä vatsaan, niin että hän kuoli-hänen veljensä Asaelin veren kostoksi.

⁸ Ja Daavid sanoi Uurialle: "Mene kotiisi ja pese jalkasi". Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja kuninkaan lahja seurasi häntä. ⁹ Mutta Uuria panikin maata kuninkaan linnan oven eteen kaikkien muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa. ¹⁰ Kun Daavidille ilmoitettiin: "Uuria ei ole mennytkään kotiinsa", sanoi Daavid Uurialle: "Tulethan sinä matkalta, mikset mennyt kotiisi?" ¹¹ Mutta Uuria sanoi Daavidille: "Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee." ¹² Niin Daavid sanoi Uurialle: "Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin minä huomenna päästän sinut menemään". Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä ¹³ Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Mutta illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa. ¹⁴ Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana. ¹⁵ Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: "Pankaa Uuria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi".

²³ Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomilla oli lammasten keritsiäiset Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona. Ja Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat. ²⁴ Ja Absalom tuli kuninkaan tykö ja sanoi: "Katso, palvelijallasi on lammasten keritsiäiset; jospa kuningaskin palvelijoineen tulisi palvelijansa luo". ²⁵ Mutta kuningas vastasi Absalomille: "Ei niin, poikani, älkäämme tulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi". Ja vaikka hän pyytämällä pyysi häntä, ei hän kuitenkaan tahtonut mennä, vaan hyvästeli hänet. ²⁶ Silloin Absalom sanoi: "Jollet itse tulekaan, salli kuitenkin veljeni Amnonin tulla meidän kanssamme". Kuningas sanoi hänelle: "Miksi juuri hänen olisi mentävä sinun kanssasi?" ²⁷ Mutta kun Absalom pyytämällä pyysi häntä, päästi hän Amnonin ja kaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssansa. ²⁸ Ja Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä peljätkö; sillä minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset." ²⁹ Absalomin palvelijat tekivät Amnonille, niinkuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat.

⁹ Ja Jooab sanoi Amasalle: "Voitko hyvin, veljeni?" Ja Jooab tarttui oikealla kädellään Amasaa partaan, muka suudellakseen häntä. ¹⁰ Ja kun Amasa ei varonut miekkaa, joka Jooabilla oli kädessään, pisti tämä häntä sillä vatsaan, niin että hänen sisälmyksensä valuivat maahan; toista pistoa ei tarvittu: hän kuoli. Sitten Jooab ja hänen veljensä Abisai ajoivat takaa Sebaa, Bikrin poikaa.

⁹ (H5:10) Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat.

² (H12:3) He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

³ joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi;

²⁰ Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

²¹ (H55:22) Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

⁵ Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.

²⁴ Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä. ²⁵ Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä. ²⁶ Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

²⁰ Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. ²¹ Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.

¹ Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. (H39:2) Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."

²⁷ Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. ²⁸ Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.

³ (H5:2) Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.

¹⁹ Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;

² Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

⁵ Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,

²¹ Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.

¹⁹ Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

¹⁸ Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.

⁴ Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.

¹³ Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat.

⁷ Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.

¹¹ Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa. ¹² Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva.

⁹ Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

³⁴ Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. ³⁵ Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.

³ Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; ⁴ sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

¹² Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

²¹ He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. ²² Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

³⁰ Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

²⁹ Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

³¹ saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

²³ Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.

¹⁶ Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

⁹ Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon. ¹⁰ Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.

¹⁵ Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.

¹⁶ Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.

⁶ Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.

¹⁹ Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.

¹⁹ Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. ²⁰ Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.

¹⁵ Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani". ¹⁶ Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani". ¹⁷ Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.

²⁸ Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

² kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,

² Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.

² Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

²³ En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi'.

³⁵ Herra on suuresti siunannut minun herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies; hän on antanut hänelle pikkukarjaa ja raavaskarjaa, hopeata ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja.

¹² Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.

¹⁷ Älä ajattele sydämessäsi: 'Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden', ¹⁸ vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki sinun isiesi kanssa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.

¹⁸ Mutta karttakaa tuhon omaksi vihittyä, ettette vihi jotakin tuhon omaksi ja kuitenkin ota tuhon omaksi vihittyä ja niin tule vihkineiksi Israelin leiriä tuhon omaksi ja syökse sitä onnettomuuteen.

¹ Mutta israelilaiset menettelivät uskottomasti anastamalla itselleen tuhon omaksi vihittyä; sillä Aakan, Karmin poika, joka oli Sabdin poika, joka Serahin poika, Juudan sukukuntaa, otti itselleen tuhon omaksi vihittyä. Silloin syttyi Herran viha israelilaisia kohtaan. ² Ja Joosua lähetti miehiä Jerikosta Aihin, joka on lähellä Beet-Aavenia, itään päin Beetelistä, ja sanoi heille näin: "Menkää vakoilemaan maata". Niin miehet menivät ja vakoilivat Aita. ³ Kun he palasivat Joosuan luo, sanoivat he hänelle: "Älköön koko kansa menkö, vaan menköön noin kaksi tai kolme tuhatta miestä Aita valloittamaan; älä vaivaa koko kansaa sinne, sillä niitä on vähän". ⁴ Niin meni sinne kansasta noin kolme tuhatta miestä, mutta he kääntyivät pakoon Ain miesten edestä. ⁵ Ja Ain miehet löivät heitä kuoliaaksi noin kolmekymmentä kuusi miestä, ajoivat heitä takaa kaupungin portilta Sebarimiin asti ja voittivat heidät rinteessä. Silloin kansan sydän raukesi ja tuli kuin vedeksi. ⁶ Niin Joosua repäisi vaatteensa ja lankesi kasvoilleen maahan Herran arkin eteen ja oli siinä iltaan saakka, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle. ⁷ Ja Joosua sanoi: "Voi, Herra, Herra, minkätähden toit tämän kansan Jordanin yli antaaksesi meidät amorilaisten käsiin ja tuhotaksesi meidät? Oi, jospa olisimme päättäneet jäädä tuolle puolelle Jordanin! ⁸ Oi, Herra, mitä sanoisinkaan, kun Israel on kääntynyt pakoon vihollistensa edestä! ⁹ Kun kanaanilaiset ja kaikki muut maan asukkaat sen kuulevat, niin he saartavat meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä. Mitä aiot tehdä suuren nimesi puolesta?" ¹⁰ Mutta Herra sanoi Joosualle: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? ¹¹ Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt; he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valhetelleet, he ovat panneet sen omain tavarainsa joukkoon. ¹² Sentähden israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä, vaan heidän täytyy kääntyä pakoon vihollistensa edestä, sillä he itse ovat vihityt tuhon omiksi. En minä enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä. ¹³ Nouse, pyhitä kansa ja sano: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskuudessasi, Israel, on jotakin tuhon omaksi vihittyä; sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennenkuin olette poistaneet keskuudestanne tuhon omaksi vihityn. ¹⁴ Astukaa siis huomenaamuna sukukunnittain esiin, ja se sukukunta, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin suvuittain, ja se suku, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin perhekunnittain, ja se perhekunta, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin mies mieheltä. ¹⁵ Mutta se, jolta tavataan tuhon omaksi vihittyä, poltettakoon tulessa, hän ja kaikki, mitä hänellä on, sillä hän on rikkonut Herran liiton ja tehnyt häpeällisen teon Israelissa." ¹⁶ Niin Joosua antoi varhain seuraavana aamuna Israelin sukukunnittain astua esiin; ja arpa osui Juudan sukukuntaan. ¹⁷ Silloin hän antoi Juudan sukukunnan astua esiin, ja arpa osui serahilaisten sukuun. Sitten hän antoi serahilaisten suvun astua esiin mies mieheltä, ja arpa osui Sabdiin. ¹⁸ Niin hän antoi hänen perhekuntansa mies mieheltä astua esiin, ja arpa osui Aakaniin, Karmin poikaan, joka oli Sabdin poika, joka Serahin poika, Juudan sukukuntaa. ¹⁹ Silloin Joosua sanoi Aakanille: "Poikani, anna Herralle, Israelin Jumalalle, kunnia ja anna hänelle ylistys: tunnusta minulle, mitä olet tehnyt, äläkä salaa sitä minulta". ²⁰ Niin Aakan vastasi Joosualle ja sanoi: "Minä todella olen tehnyt syntiä Herraa, Israelin Jumalaa, vastaan, sillä näin minä tein: ²¹ kun minä näin saaliin joukossa kauniin sinearilaisen vaipan, kaksisataa sekeliä hopeata ja kultalevyn, viidenkymmenen sekelin painoisen, niin minussa syttyi niihin himo, ja minä otin ne; ne ovat kätkettyinä maahan keskelle minun telttaani, hopea alimpana". ²² Niin Joosua lähetti miehiä ottamaan selkoa, ja ne juoksivat telttaan. Siellä oli kätkö hänen teltassaan, hopea alimpana. ²³ Ja he ottivat ne teltasta, veivät ne Joosuan ja kaikkien israelilaisten luo ja panivat Herran eteen. ²⁴ Niin Joosua yhdessä koko Israelin kanssa otti Aakanin, Serahin pojan, ja hopean, vaipan ja kultalevyn, sekä hänen poikansa, tyttärensä, härkänsä, aasinsa, lampaansa, telttansa ynnä kaikki, mitä hänellä oli, ja he veivät ne Aakorin laaksoon. ²⁵ Ja Joosua sanoi: "Miksi olet syössyt meidät onnettomuuteen? Herra syöksee sinut onnettomuuteen tänä päivänä." Silloin koko Israel kivitti hänet kuoliaaksi. He polttivat heidät tulessa ja kivittivät heidät. ²⁶ Ja he kasasivat hänen päällensä suuren kiviroukkion, joka vielä tänäkin päivänä on olemassa; ja niin Herra lauhtui vihansa hehkusta. Sentähden kutsutaan sitä paikkaa vielä tänäkin päivänä Aakorin laaksoksi.

⁷ Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää. ⁸ Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.

¹⁹ Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön?' Ja puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi'."

²⁶ Elisa sanoi hänelle: "Eikö minun henkeni kulkenut sinun kanssasi, kun eräs mies kääntyi vaunuissansa sinua vastaan? Oliko nyt aika ottaa hopeata ja hankkia vaatteita, öljytarhoja, viinitarhoja, lampaita, raavaita, palvelijoita ja palvelijattaria? ²⁷ Naemanin pitalitauti tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ikiajoiksi." Ja Geehasi lähti hänen luotansa lumivalkeana pitalista.

⁸ Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa? ⁹ Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa? ¹⁰ Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika? ¹¹ Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä. ¹² Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette? ¹³ Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat. ¹⁴ Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi. ¹⁵ Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä. ¹⁶ Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea, ¹⁷ kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean. ¹⁸ Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää. ¹⁹ Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä. ²⁰ Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. ²¹ Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa. ²² Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi. ²³ Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

²² Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

³⁸ Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

⁷ Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän ⁸ asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,

²¹ Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.

²² Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.

⁶ Mutta ne kaikki virittävät hänestä pilkkalaulun, ivarunon, arvoituslaulun; he sanovat: "Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen-ja kuinkahan pitkäksi aikaa? -ja kasaa päällensä pantteja! ⁷ Eivätkö nouse äkisti sinun vaivaajasi, eivätkö heräjä sinun ravistajasi? Ja sinä joudut niiden ryöstettäväksi. ⁸ Sillä niinkuin sinä olet riistänyt monia kansakuntia, niin riistävät sinua kaikki jäljellejääneet kansat ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille. ⁹ Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa huoneensa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle, pelastuakseen kovan onnen kourista! ¹⁰ Sinä olet neuvoillasi tuottanut häpeätä huoneellesi, tuhoamalla paljon kansoja, ja olet oman henkesi rikkonut. ¹¹ Sillä kivi seinästä on huutava ja orsi katosta on vastaava. ¹² Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnan vääryyden varaan!

⁴ Minä lasken sen irti, sanoo Herra Sebaot, ja se menee varkaan kotiin ja sen kotiin, joka vannoo väärin minun nimeeni. Se jää sisälle hänen kotiinsa ja kalvaa sen loppuun asti, sekä sen puut että sen kivet."

¹ Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. ² Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; ³ teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. ⁴ Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. ⁵ Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä.

¹⁴ niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,

⁹ Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

²¹ Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.

¹⁸ Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, ¹⁹ on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

⁹ Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan; mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä.

²⁵ Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

²¹ Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

² (H21:3) Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.

⁴ silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

¹⁹ Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.

⁴ niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista.

⁶ Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

¹⁸ En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

²⁴ Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

²⁷ vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

¹⁴ Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. ¹⁵ Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.

¹⁸ Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

¹⁹ Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä. ²⁰ Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. ²¹ Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

⁵ joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju.

⁹ Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. ¹⁰ Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

⁹ (H58:10) Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.

¹⁸ Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. ¹⁹ Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. ²⁰ Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.

²⁷ kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

³⁰ Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

³ Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.

⁷ Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.

²⁴ Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret.

¹⁸ Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.

²⁰ apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,

¹⁹ kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.

¹⁹ Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".

¹³ Kuin lumen viileys elonaikana on luotettava lähetti lähettäjälleen: herransa sielun hän virvoittaa.

²⁰ Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle.

⁶ Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

⁵ He sanovat: "Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä". Nämä ovat savu minun sieramissani, tuli, joka palaa kaiken päivää.

²⁶ Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.

¹¹ Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.

¹² ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.

³² Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi. ³³ Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

¹⁵ Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, ¹⁶ ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,

⁴ (H21:5) Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.

¹¹ (H34:12) Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. ¹² (H34:13) Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: ¹³ (H34:14) varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

²³ (H55:24) Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

¹⁶ Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

² sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.

¹⁶ Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.

¹¹ "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.

¹⁷ (H7:18) Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

¹¹ Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu."

²⁰ Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'

¹³ Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

²⁰ Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

⁹ Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.

²⁴ Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. ²⁵ Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. ²⁶ Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

⁷ Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.

²³ Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. ²⁴ Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' ²⁵ Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. ²⁶ Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'

² jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

¹² Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.

¹³ Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.

¹⁶ Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,

³ Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

⁶ Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.

¹² (H36:13) Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

²⁰ Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

⁷ (H84:8) He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.

⁷ (H92:8) Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.

¹⁵ Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu.

³¹ mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

¹² Mutta heidät minä teen väkeviksi Herrassa, ja hänen nimensä on heidän kerskauksensa, sanoo Herra.

²² Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' ²³ Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

²⁶ Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. ²⁷ Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'

⁸ mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. ⁹ Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;

¹³ Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

⁸ Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.

²⁸ Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään. ²⁹ Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

⁵ (H52:7) Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

¹ Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti.

²¹ Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; ²² mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.

²⁵ Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

²⁴ "Ihmislapsi, ne, jotka asuvat noilla raunioilla Israelin maassa, sanovat näin: 'Aabraham oli vain yksi, ja hän peri maan; meitä on paljon, meille on maa perinnöksi annettu'. ²⁵ Sano sentähden heille: Näin sanoo Herra, Herra: Te syötte lihaa verinensä, luotte silmänne kivijumaliinne ja vuodatatte verta; ja tekö perisitte maan? ²⁶ Te seisotte miekkanne varassa, harjoitatte kauhistuksia ja saastutatte toistenne vaimoja; ja tekö perisitte maan?

⁹ Minun kansani naiset te ajatte pois heidän kodeistansa, jotka ovat heidän ilonsa; heidän pieniltä lapsiltansa te otatte minun kunniani ainiaaksi. ¹⁰ Nouskaa ja menkää pois: ei tässä ole leposijaa saastutuksen tähden, joka on saanut aikaan turmion, parantumattoman turmion.

⁴¹ He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa".

³⁵ Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? ³⁶ Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". ³⁷ Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. ³⁸ Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ³⁹ ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

¹⁸ (H31:19) Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.

¹¹ (H63:12) Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

³ Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli? ⁴ Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

¹³ Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

¹² Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;

¹¹ Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.

⁶ Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.

² Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.

²⁸ Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.

⁶ Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. ⁷ Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. ⁸ Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

¹⁰ Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.

⁸ ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana.