Bible verses about "being lazy" | Finnish

¹ Ja niin taivas ja maa päätettiin, ja kaikki heidän joukkonsa. ² Ja Jumala oli päättänyt seitsemänteen päivään (asti) työnsä, kuin hän tehnyt oli, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa, kuin hän tehnyt oli. ³ Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen; että hän lepäsi hänessä kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (täydellisesti) teki. ⁴ Ja näin on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillä ajalla jolla Herra Jumala teki maan ja taivaan. ⁵ Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan päällä, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. Sillä ei Herra Jumala antanut vielä sataa maan päälle, eikä ollut ihmistä, joka maata viljeli; ⁶ Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan. ⁷ Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi. ⁸ Ja Herra Jumala istutti Paradisin Edenissä itään päin, ja pani siihen ihmisen, jonka hän tehnyt oli. ⁹ Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset nähdä ja hyvät syödä, ja elämän puun keskelle Paradisia, niin myös hyvän ja pahan tiedon puun. ¹⁰ Ja Edenistä kävi virta kastamaan Paradisia, ja jakoi sieltä itsensä neljäksi päävirraksi. ¹¹ Ensimäinen kutsutaan Pison: se juoksee koko Hevilan maan ympärinsä, ja siellä on kultaa. ¹² Ja sen maan kulta on kallis, ja siellä myös löytään Bedellion, ja kallis kivi Oniks. ¹³ Toinen virta kutsutaan Gihon: se juoksee koko Etiopian ympärinsä. ¹⁴ Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, ja juoksee Assyrian editse. Ja neljäs virta on Phrat. ¹⁵ Ja Herra Jumala otti ihmisen, ja pani Edenissä Paradisiin, viljelemään ja varjelemaan sitä. ¹⁶ Ja Herra Jumala käski ihmistä, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa; ¹⁷ Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta älä syö: sillä jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. ¹⁸ Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää. ¹⁹ Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan. ²⁰ Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hänen tykönänsä olisi. ²¹ Ja Herra jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistansa, ja täytti sen paikan lihalla. ²² Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän Adamista otti, ja toi sen hänen eteensä. ²³ Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä. ²⁴ Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi. ²⁵ Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hänen emäntänsä, ja ei hävenneet.

⁴⁴ Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti, ⁴⁵ Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs, ⁴⁶ Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee, ⁴⁷ Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,

¹ Poikani, älä unohda minun lakiani, mutta sinun sydämes pitäköön käskyni. ² Sillä ne saatavat sinulle pitkän ijän, hyvät vuodet ja rauhan.

¹ Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia. ² Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä. ³ Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään. ⁴ Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi. ⁵ Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä. ⁶ Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon. ⁷ Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta. ⁸ Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon. ⁹ Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee. ¹⁰ Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee. ¹¹ Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo. ¹² Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä. ¹³ Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla. ¹⁴ Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa. ¹⁵ Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen. ¹⁶ Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat. ¹⁷ Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää. ¹⁸ Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa, ¹⁹ Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein. ²⁰ Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat. ²¹ Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin. ²² Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen. ²³ Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu. ²⁴ Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä. ²⁵ Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä. ²⁶ Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa. ²⁷ Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä. ²⁸ Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

⁴ Vaan hän tuomitsee köyhiä vanhurskaudessa, ja nuhtelee maan raadollisia oikeudella, ja lyö maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa hän jumalattoman. ⁵ Vanhurskaus on hänen kupeinsa vyö, ja usko hänen munaskuinsa side. ⁶ Sudet asuvat lammasten seassa, ja pardi makaa vohlain kanssa; vasikka myös ja nuori jalopeura, ja syötinnaudat käyvät yhdessä, ja vähä poikainen kaitsee heitä. ⁷ Niin myös lehmät ja karhut käyvät yhdellä laitumella, ja heidän vasikkansa myös ynnä makaavat; jalopeura syö olkia niinkuin härkä. ⁸ Ja imevä lapsi ihastuu vaskikäärmeen lävestä; ja vieroitettu lapsi pistää kätensä basiliskin luolaan. ⁹ Ei kenkään vahingoitse eikä turmele kaikella pyhyyteni vuorella; sillä maa on täynnä Herran tuntoa, niinkuin meri vedellä peitetty. ¹⁰ Ja tapahtuu sinä päivänä, että Isain juurta, joka seisoo kansan lippuna, pitää pakanain etsimän; ja hänen leponsa on kunniallinen oleva. ¹¹ Ja tapahtuu sinä päivänä, että Herra vielä toisen kerran kokottaa kätensä ostamaan kansansa tähteitä, jotka jääneet ovat, Assyriasta, Egyptistä, Patroksesta, Etiopista, Elamista, Sinearista, Hamatista ja meren luodoista. ¹² Ja hän nostaa lipun pakanoissa, tuodaksensa Israelin pakolaiset, ja myös kootaksensa Juudan hajoitetut, neljästä maan äärestä.

²¹ Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa. ²² Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet? ²³ Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.

²⁷ Ja hän sanoi heille: sabbati on ihmistä varten tehty ja ei ihminen sabbatia varten.

²⁶ Mutta en minä niin juokse kuin tietämättömän puoleen, ja minä kilvoittelen, ei niinkuin tuulta pieksäin.

¹⁰ Ja kuin me teidän tykönänne olimme, niin me senkaltaisia teille käskimme, että jos ei joku tahdo työtä tehdä, niin ei hänen syömänkään pidä.

²⁴ Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

¹¹ Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päällekarkaamisia voisitte seisoa vastaan. ¹² Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla . ¹³ Sentähden ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte. ¹⁴ Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut, ¹⁵ Ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia. ¹⁶ Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet. ¹⁷ Ja ottakaat päähänne autuuden rautalakki, ja hengen miekka, joka on Jumalan sana, ¹⁸ Ja rukoilkaat joka aika kaikella rukoilemisella ja anomisella hengessä, ja siinä valvokaat kaikella ahkeruudella ja rukouksella kaikkein pyhäin tähden,

¹⁵ Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.

¹⁴ Sillä niinkuin ihminen matkusti kauvas ja kutsui palveliansa, ja antoi heille tavaransa: ¹⁵ Ja antoi yhdelle viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, jokaiselle varansa jälkeen: ja meni kohta matkaansa; ¹⁶ Niin meni se, joka viisi leiviskää oli ottanut, teki niillä kauppaa ja voitti toiset viisi leiviskää. ¹⁷ Niin myös se, joka kaksi oli ottanut, voitti myös toiset kaksi. ¹⁸ Mutta joka yhden oli ottanut, hän meni pois ja kaivoi maahan, ja kätki herransa rahan. ¹⁹ Niin pitkän ajan perästä tuli palveliain herra ja laski lukua heidän kanssansa. ²⁰ Ja tuli se, joka oli ottanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää, sanoen: herra, viisi leiviskää sinä annoit minulle, katso, minä olen toiset viisi leiviskää niillä voittanut. ²¹ Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon. ²² Niin tuli se, joka oli kaksi leiviskää ottanut, ja sanoi: herra, kaksi leiviskää sinä annoit minulle, katso, toiset kaksi olen minä niillä voittanut. ²³ Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon. ²⁴ Niin myös se tuli, joka yhden leiviskän oli ottanut, ja sanoi: herra, minä tiesin sinun kovaksi mieheksi: sinä niität siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja siitä sinä kokoot, kuhunka sinä et hajoittanut. ²⁵ Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiviskäs maahan: katso, tässä on sinun omas. ²⁶ Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut, ²⁷ Niin sinun siis olis tullut antaa minun rahani vaihettajille, ja minä tultuani olisin omani jälleen saanut kasvun kanssa. ²⁸ Ottakaat siis häneltä leiviskä, ja antakaat sille, jolla on kymmenen leiviskää. ²⁹ (Sillä jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois). ³⁰ Ja heittäkäät se kelvotoin palvelia ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

⁶ Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi. ⁷ Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole, ⁸ Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana. ⁹ Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta? ¹⁰ Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit; ¹¹ Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.

²⁵ Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:

⁴ Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi. ⁵ Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.

⁴ Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.

⁹ Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.