Psalms 102

FinnishPR(i) 1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. 2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. 3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. 4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. 5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.